Auringon kultaama kasteinen aamu,
kenelle näyttäisin sen?
Salaiset riemuni, surujen viilto,
kuka on kaiken sen arvoinen?
Kuka odottaa minua varjossa puiden?
Joko piirteensä voin aavistaa?
Voiko tuntea omansa joukosta muiden,
tuhansista tunnistaa?
Läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän,
hän on minulle muita enemmän.
-Johanna Kurkela
Matkaevästä |
Vähän välipalaa |
Lähes koko lauma koossa, kaksi puuttuu |
❤
VastaaPoista